Kulkuri

Tämä artikkeli käsittelee ihmisiä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteetön; mielipiteitä; kehnoa tyyliä ynnä muuta.
Kaksi kulkuria 1900-luvun alussa. Toisella on kädessään "bindle", keppiin sidottu pussi.

Kulkuri on vakinaista asuinpaikkaa ja työtä vailla kuljeskeleva ihminen, kulkumies, maankiertäjä tai kiertolainen.[1] Aikaisemmin kulkureita kohdeltiin irtolaisina, nykyään usein laittomina siirtolaisina, jos he ylittävät valtakunnanrajoja matkoillaan.

Elämä kulkurina

Englantilaista kulkurielämää 1930-luvun alussa kuvannut George Orwell on nostanut siitä esiin tyypillisiä piirteitä. Suurin osa kulkureista oli miehiä. Syynä kuljeksivaan elämään oli työttömyyden lisäksi se, että laki pakotti siihen. Varattoman ihmisen ongelma Englannissa oli majapaikan löytäminen seuraavaksi yöksi. Kunnalliset köyhäinasuntolat saivat ottaa saman kulkurin vain yhdeksi yöksi, minkä jälkeen kulkurin piti odottaa kuukausi, että hän sai tulla sinne uudelleen. Koska asuntoloita oli harvassa, kulkurin oli käveltävä päivässä seuraavaan luvalliseen asuntolaan. Nälkä ja aliravitsemus, naiskontaktien puuttuminen ja pakollinen joutilaisuus kuuluivat kulkurielämän suurimpiin epäkohtiin.[2]

"Jäniksiä" junassa vuonna 1940
Charles Chaplin kuuluisassa Kulkuri-hahmossaan. Mainoskuva vuoden 1918 elokuvasta Koiranelämää.

Pohjois-Amerikan maissa kulkurit matkustelivat pääasiassa liputta ja huomaamatta rautatievaunuilla. Yhdysvaltain sisällissodan aikaan monet kotiin haluavat, joukko-osastoistaan erilleen joutuneet harhailevat sotilaat käyttivät junanvaunuja, kun taas toiset seurasivat ratakiskoja jalan. Kulkureiden määrä kasvoi Yhdysvalloissa suuren laman aikana 1930-luvulla. Ihmiset, joilla ei ollut työtä taikka hyviä tulevaisuudennäkymiä kotonaan, alkoivat vaeltaa irtolaisina hypellen junavaunusta toiseen koettaakseen onneaan jossakin muualla. Näitä junakulkureita kutsuttiin nimellä hobo[3]. Nykyään junavaunukulkureita on jäljellä hyvin vähän.

Romanit ovat perinteistä kulkurikansaa, mutta nykyään hekin ovat enimmäkseen asettuneet aloilleen integroiduttuaan paremmin yhteiskuntaan ja perinteisten elinkeinojen käytyä toteuttamiskelvottomiksi. Euroopan unionin laajennuttua entisiin itäblokin maihin uudenlainen ihmisvirta on nostanut päätään ja kerjäläisiä on ilmaantunut myös sinne, missä heitä ei ole vuosikymmeniin nähty, kuten Pohjoismaihin ja Suomeen. Osaa heistä voinee pitää nykyajan kulkureina.

Kuuluisia kulkureita

Lähteet

  1. ↑ Kulkuri Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 22.1.2020.
  2. ↑ Orwell, George: Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa, s. 196-203. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12467-2.
  3. ↑ Definition of Hobo by Merriam-Webster Merriam-Webster Dictionary. Merriam-Webster, Incorporated. Viitattu 22.1.2020.
  4. ↑ Louis L'amour: A brief biography louislamour.com. Viitattu 7.12.2008.
  5. ↑ Down and Out in Paris and London george-orwell.org. Arkistoitu October 10, 2012. Viitattu 7.12.2012.

Kirjallisuutta

  • Anderson, Nels: Kulkumiehet: Hobojen elämää 20-luvun Amerikassa. (The hobo: The sociology of the homeless man, 1923.) Suomentanut Leevi Lehto. Julkaisija: A-klinikkasäätiö, Alkoholitutkimussäätiö, Sosiaalihallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1988. ISBN 951-860-873-3.
  • London, Jack: Kulkurielämää (The Road, 1907). Otava, 1919.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kulkuri Wikimedia Commonsissa
  • Sitaatteja aiheesta Kulkuri Wikisitaateissa