Kattotiili

Kattotiili on keraaminen katetarvike, jota käytetään viistoilla vesikattopinnoilla. Kattotiili on poltettu tiili, jotka valmistetaan savimassasta puristamalla ja polttamalla. Savitiilen väri voi vaihdella vaaleasta tumman punaiseen, ja tiili voidaan polton yhteydessä lasittaa halutun väriseksi.^[1]

Historia

Savesta poltettu tiili on kateaineena ikivanha jota käytettiin jo antiikin aikana. Suomeen kattotiilet tulivat 1500- ja 1600-luvuilla ensin vain arvokkaimpien rakennusten katteeksi. Tiilikaton suuri etu on paloturvallisuus, joka varsinkin aikaisemmin tuotti puukaupungeissa ongelmia. Kattotiili soveltui hyvin jyrkkiin kattomuotoihin, joita suosittiin 1700-luvun lopulle saakka. Välillä niiden käyttö väheni, kunnes taas 1900-luvulla tiilikatot yleistyivät Suomessa. Kotimaisia kattotiiliä valmistettiin 1950-luvulle saakka, jolloin uudet katemateriaalit alkoivat syrjäyttää kattotiilin. Hyvälaatuiset poltetut kattotiilet kestävät lämpimissä etelän maissa vuosisatoja, mutta Suomessa jatkuvasti toistuva jäätyminen rapauttaa vähitellen tiilikaton. Nykyään kaikki Suomessa käytettävät kattotiilet ovat tuontitavaraa.^[1]

Kattotiilityypit

Suomessa kattotiilet voidaan lajitella valmistustavan mukaan kahteen eri ryhmään: kankitiiliin ja urareuna- eli valssitiiliin. Kumpaakin on sekä yksi- että kaksikouruisena.^[1]