Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1970

1970 FIFA World Cup
Joukkueet 16
  70 karsijasta
Isäntämaa  Meksiko
Ajankohta 31. toukokuuta –
21. kesäkuuta 1970
Mitalistit
– Kultaa  Brasilia
– Hopeaa  Italia
– Pronssia  Länsi-Saksa
Ottelut 32
Maalit 95 (2,97 ottelua kohti)
Yleisö 1 603 975 (52 124 ottelua kohti)
Maalintekijä Gerd Müller (10 maalia)
← 1966 1974 →
Infobox OK

Vuoden 1970 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Meksikossa. Kerta oli ensimmäinen, jolloin turnausta ei pelattu Euroopassa tai Etelä-Amerikassa. Turnauksen karsintoihin osallistui 75 maata, joista 14 selviytyi MM-turnaukseen.[1] Meksikon turnaus oli ensimmäinen, jota voitiin seurata väritelevisiosta. Avausottelua Meksikon ja Neuvostoliiton välillä raportoitiin katsoneen television välityksellä 800 miljoonaa katsojaa. Television myötä jalkapallo oli siirtymässä uudelle aikakaudelle.[2] Ensimmäistä kertaa ottelut pelattiin virallisella kisapallolla. Urheiluvälinevalmistaja Adidas oli luonut turnausta varten Telstar kisapallon.[1]

Kaksi uutta sääntöä otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa Meksikon MM-kisoissa. Pelaajavaihtoja, joita ei aiemmin ollut sallittu, oli nyt mahdollista tehdä ottelussa kaksi per joukkue. Toinen uusi sääntö oli punaisen ja keltaisen kortin. Kortteja oli käytetty jo aiemmin vuoden 1968 olympiaturnauksessa. Tuomari Kurt Tschenscher näytti ensimmäisen historiallisen keltaisen kortin Meksikon ja Neuvostoliiton välisessä avausottelussa. Huolimatta siitä, että punaista korttia ei ole käytetty aiemmin MM-kisoissa, oli kuitenkin ulosajoja nähty aiemminkin. Punaista korttia ei kuitenkaan Meksikon turnauksessa käytetty kertaakaan.[1]

Maailmanmestaruuden voitti Brasilia voitettuaan loppuottelussa Italian maalein 4–1.[1]

Järjestelyt

FIFA myönsi vuoden 1970 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen järjestelyoikeuden Meksikolle vuonna 1964 Tokiossa pitämässään kokouksessa. Meksikon vastaehdokas kisaisännäksi oli Argentiina, jolle tappio kisaisännyyttä äänestettäessä oli valtava pettymys. Argentiina oli kansainvälisissä turnauksissa ollut menestyneempi kuin Meksiko, joka ei vielä 1970-luvulle tultaessa ollut saavuttanut suurta menestystä. Argentiina sai kuitenkin järjestettäväkseen vuoden 1978 MM-turnauksen ilman vastaehdokkaita.[3]

Karsinnat

Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailujen karsintoihin otti osaa 75 maata, jotka kilpailivat 12 paikasta Meksikon turnaukseen. Hallitseva maailmanmestari Englanti ja isäntämaa Meksiko selviytyivät MM-lopputurnaukseen ilman karsintaa.[4][5] FIFA oli saanut edellisten kisojen johdosta runsaasti kritiikkiä maanosakiintiöistä, joita se oli uudistanut Meksikon turnaukseen. Ensimmäistä kertaa kaikilla maanosaliitoilla Oseaniaa lukuun ottamatta, oli vähintään yksi kisapaikka.[2]

Joukkueet

Katso myös: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1970 kokoonpanot
MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Turnaukseen osallistui 16 maata, mutta monen merkittävän maan tie katkesi jo karsintoihin. Tutuista MM-turnaukseen osallistuneista maista Argentiina, Portugali, Unkari, Jugoslavia ja Espanja eivät olleet Meksikon turnauksessa mukana. Paluun turnaukseen tekivät Ruotsi 12 vuoden, Belgia 16 vuoden, Romania 32 vuoden ja Peru 40 vuoden poissaolon jälkeen. Ensikertalaisena turnauksessa pelasivat Israel, Marokko ja El Salvador. Karsintojen aikana El Salvadorin ja Hondurasin pelaaman ottelusarjan jälkeen El Salvadorin ja Hondurasin välit kärjistyivät jalkapallosotana tunnetuksi konfliktiksi, joskin jalkapallolla ei ollut mitään tekemistä maiden välisten jännitteiden purkautumisessa.[2]

Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana yhdeksän maata, Etelä-Amerikasta kolme, Pohjois-ja Keski-Amerikasta kaksi, Afrikasta yksi ja Aasiasta yksi. [6][1]

Stadionit

Turnaukseen otteluita pelattiin viidessä kaupungissa viidellä stadionilla. Turnauksen loppuottelu pelattiin Azteca-stadionilla, jonka yleisökapasiteetti oli yli 100 000. Keskimäärin otteluja seurasi paikan päällä 50 000 katsojaa.[1]

México Guadalajara, Jalisco Puebla de Zaragoza, Puebla Toluca, Estado de México León, Guanajuato
Estadio Azteca Estadio Jalisco Estadio Cuauhtémoc Estadio Luis Dosal Estadio Nou Camp
Kapasiteetti: 107,247 Kapasiteetti: 71,100 Kapasiteetti: 35,563 Kapasiteetti: 26,900 Kapasiteetti 23,609

Ottelut

Alkulohkot

Lohko 1

Isäntämaa Meksikon alkulohko pelattiin Méxicon Azteca-stadionilla. Meksikon, Neuvostoliiton, Belgian ja El Salvadorin muodostamassa alkulohkossa kotiyleisön huomio kiinnittyi isäntämaahan. Meksikon kisahistorian tulokset olivat olleet vaatimattomia, eikä se lukeutunut suurimpiin suosikkeihin. Siihen nähden avausottelun tasatulos Neuvostoliittoa vastaan oli kelvollinen alku turnaukselle. Myös toinen ottelu El Salvadoria vastaan eteni maaleitta avauspuoliajan lopulle saakka, kunnes Meksiko siirtyi kyseenalaisella maalilla jatkoon. Egyptiläserotuomari oli aiemmin viheltänyt vapaapotkun El Salvadorille, mutta Meksiko lähtikin nopeaan vastahyökkäykseen, jonka päätteeksi Javier Valdivia laukoi pallon maaliin. Elsalvadorilaiset protestoivat tilannetta, eivätkä suostuneet enää jatkamaan peliä. Tuomari päätti viheltää puoliajan päättyneeksi. Toisella jaksolla Meksiko teki vielä kolme maalia, pelihuumorinsa täysin menettäneen El Salvadorin verkkoon.[7]

Lohkon päätösottelussa Meksiko kohtasi Belgian. Belgia oli hävinnyt Neuvostoliitolle maalein 4–1 ja voittanut El Salvadorin, jolloin Meksikolla oli yksi piste Belgiaa enemmän ennen joukkueiden välistä päätösottelua.[6] Meksiko tarvitsi vielä yhden pisteen varmistaakseen jatkopaikkansa. Jälleen pääosaan nousi kiistanalainen ratkaisu, kun Meksikolle tuomittiin rangaistuspotku, belgialaisten mielestä kevyin perustein. Gustavo Peña laukoi pilkuta ottelun ainoaksi jääneen maalin. Meksiko selviytyi näin ensimmäistä kertaa puolivälieriin. Koska Neuvostoliitto voitti omassa päätösottelussaan El Salvadorin maalein 2–0, olivat Meksiko ja Neuvostoliitto lohkon kärjessä tasapisteissä samalla maalierolla. Tällöin lohkon ykkössija arvottiin ja arpa suosi Neuvostoliittoa. Tämä tarkoitti että Meksiko joutui poistumaan Azteca-stadionilta.[7]

Lohko 2

Italian, Ruotsin, Uruguayn ja Israelin muodostama alkulohko pelattiin Tolucassa ja Pueblassa. Toluca sijaitsee 2 680 metriä merenpinnan yläpuolella, ja Puebla hieman alempana. Olosuhteet olivat haastavat, mikä vaikutti joukkueiden valitsemaan taktiikkaan. Tuloksena oli yksi MM-historian tylsimmistä alkulohkoista, koko alkulohkossa tehtiin vain kuusi maalia.[8]

Ruotsin ja Italian välisessä ottelussa Italia meni alussa Angelo Domenghinin maalilla johtoon kymmenen minuutin kuluttua, minkä jälkeen Italia puolusti 1–0 voiton. Italia jatkoi tällä taktiikalla myös Uruguayta ja Israelia vastaan ja molemmat ottelut päättyivät maalittomaan tasatulokseen. Yleisön vihellyskonserteista huolimatta tämä taktiikka takasi Italialle lohkovoiton.[8]

Uruguay kukisti avausottelussaan Israelin maalein 2–0. Avausottelun voitto ja tasatulos Italiaa vastaan tarkoitti, että Uruguaylle riitti jatkoon pääsemiseen maalin tappio Ruotsia vastaan, sillä Ruotsi jäi omassa ottelussaan Israelia vastaan 1–1 tasapeliin. Uruguay lähti otteluun vain puolustamaan välttääkseen suuremman tappion. Ove Grahn puski Ruotsille ottelun ainoaksi jääneen maalin ottelun viimeisellä minuutilla, mutta tämä ei riittänyt Ruotsille ja Uruguay eteni paremman maalieron turvin puolivälieriin.[8]

Lohko 3

Hallitseva maailmanmestari Englanti ja yksi suurimmista suosikeista Brasilia pelasivat samassa alkulohkossa yhdessä Romanian ja Tšekkoslovakian kanssa. Brasilia kukisti avausottelussaan Tšekkoslovakian ilman suuria vaikeuksia maalein 4–1.[9] Brasilia kohtasi toisessa ottelussaan ehkä suurimman haastajansa Englannin, joka voitti omassa avausottelussaan Romanian 1–0. Brasilian ja Englannin välinen ottelu oli tasokas, jossa tilanteita luotiin puolin ja toisin. Ottelussa nähtiin vain yksi maali, mutta se syntyi sitäkin komeamman kuvion päätteeksi; Brasilian Tostão teki maaliin esityön huikealla yksilösuorituksellaan, keskitti kääntyessään pallon Peléelle, joka jatkoi pallon oikea-aikaisella syötöllään Jairzinholle, joka viimeisteli MM-historiaan jääneen näyttävän maalin.[10]

Lohkon päätösotteluun Brasilia sai vastaansa Romanian, joka voitti toisen kierroksen ottelussa Tšekkoslovakian. Voitolla Romania olisi näin havitellut jatkopaikkaa, mutta Brasilia voitti ottelun ilman suuria vaikeuksia maalein 3–2.[10] Englanti teki myös omassa päätösottelussaan tarvittavan, ja eteni jatkoon kukistamalla Tšekkoslovakian 1–0.[6]

Lohko 4

Länsi-Saksa, Peru, Marokko ja Bulgaria muodostivat turnauksen neljännen alkulohkon. Länsi-Saksa oli lohkon voittajasuosikki. Sillä oli riveissään Bayern Münchenin maalitykki Gerd Müller, sekä kokeneempaa polvea edustanut, maajoukkueen luottopelaaja Uwe Seeler.[11]

Lohkon avausottelussa kohtasivat Peru ja Bulgaria. Perun lähtökohdat turnaukseen olivat ikävät, sillä juuri ennen turnausta tuhoisa maanjäristys surmasi kymmeniä tuhansia perulaisia. Itse ottelussa Peru otti Bulgariasta 3–2 voiton, oltuaan vielä toisen jakson alussa kahden maalin tappiolla.[11]

Länsi-Saksan ja Marokon välisessä avausottelussa ensimmäisen maalin teki Marokko. Länsi-Saksan valmentaja Helmut Schön osasi hyödyntää uutta sääntöä, joka salli pelaajavaihdot. Hän vaihtoi kentälle Jürgen Grabovskin, mikä avasi länsisaksalaisten pelin ja Seeler tasoitti pian ottelun. Müller iski vielä ennen loppua Länsi-Saksan 2–1 voittomaalin. Seuraavassa ottelussa Bulgariaa vastaan Müller viimeisteli kolme maalia Länsi-Saksan 5–2 voitossa.[11]

Kun Peru voitti Marokon toisen kierroksen ottelussa maalein 3–0, olivat jatkoonmenijät jo selvillä ennen lohkon päätöskierrosta. Viimeisellä ottelukierroksella Länsi-Saksa ja Peru pelasivat lohkovoitosta ja siitä kumpi saa aloittaa jatko-ottelut Leónissa. Ottelun hahmoksi nousi Gerd Müller. Ensimmäisen puoliajan aikana hän viimeisteli jälleen kolme osumaa. Peru kavensi tilanteeksi 3–1 vielä ennen taukoa, mutta enempää maaleja ei enää nähty. Länsi-Saksa voitti kaikki alkulohko-ottelunsa, mistä oli kiittäminen paitsi Müllerin maaleja, myös länsisaksalaisten laajaa pelaajamateriaalia.[11]

Pudotuspelit

Puolivälierät

Meksiko kohtasi Italian Tolucassa pelatussa ottelussa. Kumpikaan joukkue ei ollut päästänyt alkulohko-otteluissa maaliakaan. Italia oli selkeä suosikki, mutta Meksikolle antoi toivoa Italian tehottomuus alkulohko-otteluissa. Meksiko meni ottelussa alussa johtoon, mutta Italia tuli onnekkaasti tasoihin, kun Angelo Domenchinin laukaus upposi Meksikon maaliin oman pelaajan kautta. Italian valmentaja Ferruccio Valcareggi vaihtoi toiselle puoliajalle kentälle Gianni Riveran. Tämä oli edellisenä vuonna voittanut kultaisen pallon, mutta hän ei ollut nauttinut Valcareggin suosiota ja ollut näin vähällä vastuulla MM-turnauksessa. Vaihto toi esiin myös Luigi Rivan ominaisuudet kärkipelaajana, kun Italia oli koko turnauksen vain keskittynyt puolustamaan. Riva viimeisteli toisella puoliajalla kaksi maalia ja Rivera yhden. Italian voittolukemat olivat näin 4–1.[7]

Leónissa pelatussa puolivälieräottelussa kohtasivat edellisten kisojen finalistit Länsi-Saksa ja Englanti. Englannin huolenaiheisiin lukeutui vatsatauti, joka piti ykkösmaalivahti Gordon Banksin poissa pelistä. Ottelu alkoi hermostuneesti, ja ensimmäinen kunnollinen maalintekotilanne nähtiin vasta yli puolen tunnin pelin jälkeen, mistä myös viimeisteltiin ottelun avausmaali Englannin Alan Mulleryn toimesta. Toisen puoliajan alussa Martin Peters vei Englannin kahden maalin johtoon. Länsi-Saksan toi peliin mukaan Franz Beckenbauer, joka laukoi kahdestakymmenestä metristä kavennusosuman. Saksalaiset hallitsivat toista puoliaikaa, eikä Englanti onnistunut hyödyntämään vastahyökkäyksiään. Uwe Seeler puski tasoitusosuman hämmästyttävästi selkä maaliin päin, ja ottelussa mentiin jatkoajalle. Jatkoajalla kävi yhä ilmeisemmäksi Länsi-Saksan ylivoima. Länsisaksalaisten voitto-osuman viimeisteli Gerd Müller. On arvioitu, että Englanti kompastui vuoden 1966 mestaruutta seuranneeseen hyvänolontunteeseen, eikä uudistumisen tarvetta enää nähty. Englannilla kesti Meksikon kisojen jälkeen kaksitoista vuotta, ennen kuin maa seuraavan kerran selviytyi MM-lopputurnaukseen. [12]

Peru ja Brasilia kohtasivat Guadalajarassa pelatussa puolivälieräottelussa. Brasilialaisen valmentajansa Didin johdolla Perun joukkue pelasi samankaltaista viihdyttävää jalkapalloa kuin Brasiliakin. Perulaisilla ei ollut kuitenkaan yhtä laadukasta pelaajamateriaalia, ja ottelussa Brasilia oli selkeä suosikki. Ottelu näyttikin ratkeavan heti ensimmäisen puoliajan alussa. Rivelinon ja Tostãon maaleilla Brasilia siirtyi vartin pelin jälkeen 2–0 johtoon. Alberto Gallardo toi Perun maalin päähän, mutta Tostão kasvatti Brasilian johdon 3–1:een toisen puoliajan alussa. Teófilo Cubillas kavensi Brasilian johdon vielä yhteen maaliin, mutta Jairzinho iski ottelun ratkaisseen 4–2 osuman.[13]

Brasilian vastustaja välieriin tuli ottelukaavion mukaan Neuvostoliiton ja Uruguayn välisestä ottelusta. Ottelu pelattiin Azteca-stadionilla 36 asteen lämpötilassa. Kuumuus teki pelistä varovaista, sillä kumpikaan joukkue ei halunnut väsyttää itseään liian aikaisin. Maalintekotilanteet olivat ottelussa vähissä ja jatkoajalle mentiin 0-0 tilanteessa. Jatkoajan lopulla alkoi näyttää siltä että välieräpaikka tullaan arpomaan joukkueiden välillä, mutta 117. minuutilla ottelussa alkoi tapahtua. Uruguayn Julio Cortés otti pallon aivan päätyrajalla haltuunsa, vaikka neuvostoliittolaisten mielestä pallo oli jo yli päätyrajan. Hän toimitti pallon maalille, josta Victor Espárrago puski maalin. Maali hyväksyttiin ja Uruguay eteni välieriin 1–0 voitolla.[13]

Välierät

Guadalajarassa pelatussa välierässä kohtasivat Brasilia ja Uruguay. Brasilia oli ottelun ennakkosuosikki, mutta brasilialaisten mielissä oli hyvin Maracanaçona tunnettu, vuoden 1950 maailmanmestaruuden ratkaissut ottelu. Brasilian peli olikin aluksi hermostunutta, ja Uruguay siirtyi Luis Cubillan maalilla johtoon. Vasta ensimmäisen puoliajan jälkipuoliskolla Brasilia alkoi saada peliään kuntoon ja saada rakennettua maalintekotilanteita. Juuri ennen taukoa Tostão syötti pallon rangaistusalueelle Clodoaldolle, joka tasoitti tilanteen. Toisella puoliajalla yliote siirtyi Brasilialle ja kentän hahmoksi nousi Pelé. Hän ei onnistunut maalinteossa, mutta oli merkittävässä roolissa rakentamassa maalitilanteita. Brasilia siirtyi Jairzinhon maalilla ottelussa johtoon 76. minuutilla, ja aivan loppuminuuteilla Rivelino viimeisteli Pélen syötöstä loppulukemiksi 3–1 Brasilialle.[14]

Mexicossa pelattu välieräottelu Länsi-Saksan ja Italian välillä muodostui tapahtumarikkaaksi, mutta ei kuitenkaan varsinaisen peliajan tapahtumien perusteella. Ottelun seitsemännellä minuutilla Italia siirtyi johtoon, minkä jälkeen Italia turvautui turnauksessa tutuksi tulleeseen taktiikkaan, puolustamaan johtoasemaa kaikin voimin. Länsi-Saksan Franz Beckenbauer ja Wolfgang Overath hallitsivat keskikenttää, mutta maalinteossa länsisaksalaiset eivät onnistuneet. Käänteen ottelussa näytti jo tehneen se, että Beckenbauer loukkaantui ja hänen olkapäänsä meni sijoiltaan. Länsi-Saksan valmentaja Helmut Schön oli juuri tehnyt toisen vaihtonsa, eikä Beckenbaueria voitu vaihtaa pois kentältä, joten hän jatkoi ottelua käsivarsi vartaloon sidottuna.[15]

Ottelun varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Länsi-Saksan libero Karl-Heinz Schnellinger, joka harvoin ylitti edes keskikenttää, saati että hän olisi onnistunut maalinteossa, lähti viimeiseen epätoivoiseen hyökkäykseen. Jürgen Grabowski keskitti Italian maalille, mistä Schnellinger pukkasi ottelun tasoihin ja mentiin jatkoajalle. Osuma jäi Schnellingerin maajoukkueuran ainoaksi.[15]

Jatkoajalla raskaat, lämpimät olosuhteet verottivat pelaajien voimavaroja, mikä näkyi lukuisina virheinä molemmin puolin. Jatkoajan alussa Länsi-Saksa sai helpon oloisen maalin, kun Gerd Müller hyödynsi Italian puolustuksen haparoinnin. Mutta tämän jälkeen oli Italian vuoro saada helpon oloinen maali, kun Gianni Riveran syötti vapaapotkusta maalilla täysin vapaana odottaneelle Tarcisio Burgnichille, joka tasoitti ottelun. Vielä ennen jatkoajan puoliaikaa Riva siirsi Italian 3–2 johtoon. Müller tasoitti ottelun kulmapotkun jälkitilanteesta 110. minuutilla, mutta heti tämän jälkeen Riva tarjoili pallon Riveralle, joka vei Italian 4–3 johtoon. Tämä jäi ottelun viimeiseksi maaliksi ja Italia eteni loppuotteluun Brasilian vastustajaksi.[15]

Pronssiottelu

Pronssiottelussa kohtasivat Uruguay ja Länsi-Saksa. Välieräottelusta väsyneet länsisaksalaiset lähtivät otteluun puolustusvoittoisella taktiikalla. Se taktiikka toi Länsi-Saksalle 1–0 voiton. Paremmin Länsi-Saksan turnaus on jäänyt mieleen tapahtumarikkaasta välieräottelusta, kuin pronssimitaleista.[15]

Loppuottelu

Brasilian ja Italian välinen loppuottelu pelattiin Aztecalla. Molemmat olivat voittaneet maailmanmestaruuden kahdesti, Italia vuosina 1934 ja 1938, Brasilia 1958 ja 1962. Kolmas mestaruus tulisi tietämään jommalle kummalle sitä, että joukkue voittaisi Jules Rimet -pokaalin pysyvästi itselleen.[15]

Brasilia oli otteluun hienoinen suosikki. Sen kirkkain tähtipelaaja Pelé oli noussut turnauksen edetessä yhä johtavampaan asemaan joukkueessaan. Hän aloittikin maalinteon puskemalla Rivelinon keskityksestä Brasilian johtoon ottelun 18. minuutilla. Puoliaikatauolle mentiin kuitenkin tasatilanteessa, Italian Boninsegnan tasoitettua ottelun. Toisella puoliajalla alkoi ilmetä yhä selvemmin Brasilian ylivoima. Italia kykeni saamaan vain vastahyökkäyksiä Brasilian pallonmenetyksistä. Brasilialle vapauttavan 2–1 osuman viimeisteli Gérson ottelun 66. minutilla. Pian tämän jälkeen Gérson ja Pelén rakensivat paikan Jairzinholle, joka kasvatti johdon jo 3–1:een. Italia ei tästä enää noussut ja Carlos Alberto viimeisteli Pelén esityöstä loppulukemiksi Brasilialle 4–1.[15]

Maailmanmestaruus oli Brasilialle kolmas vain kahdentoista vuoden sisällä. Brasilia sai näin Jules Rimet -pokaalin omakseen. Sittemmin pysti varastettiin ja se katosi jäljettömiin, luultavasti se sulatettiin. Brasilian valmentajasta Mario Zagallosta tuli ensimmäinen henkilö, joka oli voittanut mestaruuden sekä pelaajana että valmentajana. Brasilian vuoden 1970 mestaruuden voittanut joukkue oli yksi historian parhaista, mutta se sai pelata yhdessä vain pienen hetken. Pelélle vuoden 1970 turnaus oli hänen viimeiseksi jäänyt MM-turnauksensa.[15]

Tulokset

Alkulohkot

Lohko 1

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Neuvostoliitto 3 2 1 0 6 1 +5 5
 Meksiko 3 2 1 0 5 0 +5 5
 Belgia 3 1 0 2 4 5 -1 2
 El Salvador 3 0 0 3 0 9 -9 0

31. toukokuuta 1970 Meksiko  0–0  Neuvostoliitto Estadio Azteca, Mexico City
12:00
Pöytäkirja Yleisömäärä: 107,160
Tuomari: Kurt Tschenscher (Länsi-Saksa)
3. kesäkuuta 1970 Belgia  3–0  El Salvador Estadio Azteca, Mexico City
16:00
Van Moer Maali 12', 54'
Lambert Maali 76' (rp.) 		Pöytäkirja Yleisömäärä: 92,205
Tuomari: Andrei Rădulescu (Romania)
6. kesäkuuta 1970 Neuvostoliitto  4–1  Belgia Estadio Azteca, Mexico City
16:00
Byshovets Maali 14', 63'
Asatiani Maali 57'
Khmelnytskyi Maali 76' 		Pöytäkirja Lambert Maali 86' Yleisömäärä: 95,261
Tuomari: Rudolf Scheurer (Sveitsi)
7. kesäkuuta 1970 Meksiko  4–0  El Salvador Estadio Azteca, Mexico City
12:00
Valdivia Maali 45', 46'
Fragoso Maali 58'
Basaguren Maali 83' 		Pöytäkirja Yleisömäärä: 103,058
Tuomari: Ali Kandil (UAR)
10. kesäkuuta 1970 Neuvostoliitto  2–0  El Salvador Estadio Azteca, Mexico City
16:00
Byshovets Maali 51', 74' Pöytäkirja Yleisömäärä: 89,979
Tuomari: Rafael Hormazábal Díaz (Chile)
11. kesäkuuta 1970 Meksiko  1–0  Belgia Estadio Azteca, Mexico City
16:00
Peña Maali 14' (rp.) Pöytäkirja Yleisömäärä: 108,192
Tuomari: Ángel Norberto Coerezza (Argentiina)

Lohko 2

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Italia 3 1 2 0 1 0 +1 4
 Uruguay 3 1 1 1 2 1 +1 3
 Ruotsi 3 1 1 1 2 2 0 3
 Israel 3 0 2 1 1 3 -2 2

2. kesäkuuta 1970 Uruguay  2–0  Israel Estadio Cuauhtémoc, Puebla
16:00
Maneiro Maali 23'
Mujica Maali 50' 		Pöytäkirja Yleisömäärä: 20,654
Tuomari: Bobby Davidson (Skotlanti)
3. kesäkuuta 1970 Italia  1–0  Ruotsi Estadio Luis Dosal, Toluca
16:00
Domenghini Maali 10' Pöytäkirja Yleisömäärä: 13,433
Tuomari: Jack Taylor (Englanti)
6. kesäkuuta 1970 Uruguay  0–0  Italia Estadio Cuauhtémoc, Puebla
16:00
Pöytäkirja Yleisömäärä: 29,968
Tuomari: Rudi Glöckner (Itä-Saksa)
7. kesäkuuta 1970 Ruotsi  1–1  Israel Estadio Luis Dosal, Toluca
12:00
Turesson Maali 53' Pöytäkirja Spiegler Maali 56' Yleisömäärä: 9,624
Tuomari: Seyoum Tarekegn (Etiopia])
10. kesäkuuta 1970 Ruotsi  1-0  Uruguay Estadio Cuauhtémoc, Puebla
16:00
Grahn Maali 90' Pöytäkirja Yleisömäärä: 18,163
Tuomari: Henry Landauer (Yhdysvallat)
11. kesäkuuta 1970 Italia  0–0  Israel Estadio Luis Dosal, Toluca
16:00
Pöytäkirja Yleisömäärä: 9,890
Tuomari: Ayrton Vieira de Moraes (Brasilia)

Lohko 3

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Brasilia 3 3 0 0 8 3 +5 6
 Englanti 3 2 0 1 2 1 +1 4
 Romania 3 1 0 2 4 5 -1 2
 Tšekkoslovakia 3 0 0 3 2 7 -5 0

2. kesäkuuta 1970 Englanti  1–0  Romania Estadio Jalisco, Guadalajara
16:00
Hurst Maali 65' Pöytäkirja Yleisömäärä: 50,560
Tuomari: Vital Loraux (Belgia)
3. kesäkuuta 1970 Brasilia  4–1  Tšekkoslovakia Estadio Jalisco, Guadalajara
16:00
Rivellino Maali 24'
Pelé Maali 59'
Jairzinho Maali 61', 83' 		Pöytäkirja Petráš Maali 11' Yleisömäärä: 52,897
Tuomari: Ramón Barreto (Uruguay)
6. kesäkuuta 1970 Romania  2–1  Tšekkoslovakia Estadio Jalisco, Guadalajara
16:00
Neagu Maali 52'
Dumitrache Maali 75' (rp.) 		Pöytäkirja Petráš Maali 5' Yleisömäärä: 56,818
Tuomari: Diego De Leo (Mexico)
7. kesäkuuta 1970 Brasilia  1–0  Englanti Estadio Jalisco, Guadalajara
12:00
Jairzinho Maali 59' Pöytäkirja Yleisömäärä: 66,843
Tuomari: Abraham Klein (Israel)
10. kesäkuuta 1970 Brasilia  3–2  Romania Estadio Jalisco, Guadalajara
16:00
Pelé Maali 19', 67'
Jairzinho Maali 22' 		Pöytäkirja Dumitrache Maali 34'
Dembrovschi Maali 84' 		Yleisömäärä: 50,804
Tuomari: Ferdinand Marschall (Itävalta)
11. kesäkuuta 1970 Englanti  1–0  Tšekkoslovakia Estadio Jalisco, Guadalajara
16:00
Clarke Maali 50' (rp.) Pöytäkirja Yleisömäärä: 49,292
Tuomari: Roger Machin (Ranska)

Lohko 4

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Länsi-Saksa 3 3 0 0 10 4 +6 6
 Peru 3 2 0 1 7 5 +2 4
 Bulgaria 3 0 1 2 5 9 -4 1
 Marokko 3 0 1 2 2 6 -4 1

2. kesäkuuta 1970 Peru  3–2  Bulgaria Estadio Nou Camp, León
16:00
Gallardo Maali 50'
Chumpitaz Maali 55'
Cubillas Maali 73' 		Pöytäkirja Dermendzhiev Maali 13'
Bonev Maali 49' 		Yleisömäärä: 13,765
Tuomari: Antonio Sbardella (Italia)
3. kesäkuuta 1970 Länsi-Saksa  2–1  Marokko Estadio Nou Camp, León
16:00
Seeler Maali 56'
Müller Maali 80' 		Pöytäkirja Jarir Maali 21' Yleisömäärä: 12,942
Tuomari: Laurens van Ravens (Alankomaat)
6. kesäkuuta 1970 Peru  3–0  Marokko Estadio Nou Camp, León
16:00
Cubillas Maali 65', 75'
Challe Maali 67' 		Pöytäkirja Yleisömäärä: 13,537
Tuomari: Tofiq Bahramov (Neuvostoliitto)
7. kesäkuuta 1970 Länsi-Saksa  5–2  Bulgaria Estadio Nou Camp, León
12:00
Libuda Maali 20'
Müller Maali 27', 52' (pen.), 88'
Seeler Maali 67' 		Pöytäkirja Nikodimov Maali 12'
Kolev Maali 89' 		Yleisömäärä: 12,710
Tuomari: José María Ortiz de Mendíbil (Espanja)
10. kesäkuuta 1970 Länsi-Saksa  3–1  Peru Estadio Nou Camp, León
16:00
Müller Maali 19', 26', 39' Pöytäkirja Cubillas Maali 44' Yleisömäärä: 17,875
Tuomari: Abel Aguilar Elizalde (Meksiko)
11. kesäkuuta 1970 Bulgaria  1–1  Marokko Estadio Nou Camp, León
16:00
Zhechev Maali 40' Pöytäkirja Ghazouani Maali 61' Yleisömäärä: 12,299
Tuomari: Antonio Ribeiro Saldanha (Portugali)

Pudotuspelit

 
PuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
          
 
14. Heinäkuuta – México
 
 
 Neuvostoliitto0
 
17. Heinäkuuta – Guadalajara
 
 Uruguay (ja.)1
 
 Uruguay1
 
14. Heinäkuuta – Guadalajara
 
 Brasilia3
 
 Brasilia4
 
21. Heinäkuuta – México
 
 Peru2
 
 Brasilia4
 
14. Heinäkuuta – Toluca
 
 Italia1
 
 Italia4
 
17. Heinäkuuta – México
 
 Meksiko1
 
 Italia (ja.)4
 
14. Heinäkuuta – León
 
 Länsi-Saksa3 Pronssiottelu
 
 Länsi-Saksa (ja.)3
 
20. Heinäkuuta – México
 
 Englanti2
 
 Uruguay0
 
 
 Länsi-Saksa1
 

Puolivälierät

14. kesäkuuta 1970 Neuvostoliitto  0–1 ja.  Uruguay Estadio Azteca, Mexico City
12:00
Pöytäkirja Espárrago Maali 117' Yleisömäärä: 26,085
Tuomari: Laurens van Ravens (Alankomaat)
14. kesäkuuta 1970 Italia  4–1  Meksiko Estadio Luis Dosal, Toluca
12:00
Guzmán Maali 25' (o.g.)
Riva Maali 63', 76'
Rivera Maali 70' 		Pöytäkirja González Maali 13' Yleisömäärä: 26,851
Tuomari: Rudolf Scheurer (Sveitsi)
14. kesäkuuta 1970 Brasilia  4–2  Peru Estadio Jalisco, Guadalajara
12:00
Rivellino Maali 11'
Tostão Maali 15', 52'
Jairzinho Maali 75' 		Pöytäkirja Gallardo Maali 28'
Cubillas Maali 70' 		Yleisömäärä: 54,233
Tuomari: Vital Loraux (Belgia)
14. kesäkuuta 1970 Länsi-Saksa  3–2 ja.  Englanti Estadio Nou Camp, León
12:00
Beckenbauer Maali 68'
Seeler Maali 82'
Müller Maali 108' 		Pöytäkirja Mullery Maali 31'
Peters Maali 49' 		Yleisömäärä: 23,357
Tuomari: Ángel Norberto Coerezza (Argentiina)

Välierät

17. kesäkuuta 1970 Brasilia  3–1  Uruguay Estadio Jalisco, Guadalajara
16:00
Clodoaldo Maali 44'
Jairzinho Maali 76'
Rivellino Maali 89' 		Pöytäkirja Cubilla Maali 19' Yleisömäärä: 51,261
Tuomari: José María Ortiz de Mendibil (Espanja)
17. kesäkuuta 1970 Italia  4–3 ja.  Länsi-Saksa Estadio Azteca, Mexico City
16:00
Boninsegna Maali 8'
Burgnich Maali 98'
Riva Maali 104'
Rivera Maali 111' 		Pöytäkirja Schnellinger Maali 90'
Müller Maali 94', 110' 		Yleisömäärä: 102,444
Tuomari: Arturo Yamasaki (Meksiko)

Pronssiottelu

20. kesäkuuta 1970 Länsi-Saksa  1–0  Uruguay Estadio Azteca, Mexico City
16:00
Overath Maali 26' Pöytäkirja Yleisömäärä: 104,403
Tuomari: Antonio Sbardella (Italia)

Loppuottelu

21. kesäkuuta 1970 Brasilia  4–1  Italia Estadio Azteca, Mexico City
12:00
Pelé Maali 18'
Gérson Maali 66'
Jairzinho Maali 71'
Carlos Alberto Maali 86' 		Pöytäkirja Boninsegna Maali 37' Yleisömäärä: 107,412
Tuomari: Rudi Glöckner (Itä-Saksa)

Maalintekijät

10 maalia viimeistellyt Gerd Müller oli turnauksen paras maalintekijä. Yhteensä turnauksessa tehtiin 95 maalia.[16]

10 maalia

7 maalia

5 maalia

4 maalia

3 maalia

2 maalia

1 maali

1 oma maali

  • Javier Guzmán


Lähteet

  • Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f World Cup 1970 footballhistory.org. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 203-205
  3. ↑ FIFA World Cup Host Announcement Decision (pdf) FIFA. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ World Cup 1970 Qualifying RSSSF. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  5. ↑ World Cup 1970 qualifications RSSSF. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b c World Cup 1970 RSSSF. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 213-215
  8. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 209-211
  9. ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 205-207
  10. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 208-209
  11. ↑ a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 211-213
  12. ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 215-217
  13. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 217-219
  14. ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 217-220
  15. ↑ a b c d e f g Kuin taivasta koskettaisi, s. 220-223
  16. ↑ World Cup 1970 RSSSF. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Ylen Elävä arkisto: vuoden 1970 Brasilia–Italia-finaalin huippuhetket selostettuna


  • n
  • k
  • m